Lapset kysyivät uudelta au pairilta miten hänet saa nauramaan. Kummastelivat, että kun "sä et melkein ikinä naura". Jälkeenpäin mietin, että no tottakai lapsi huomaa tuollaisen asian vaikka ite en ollut tajunnutkaan. Kai mä sitten ite olen niin nauravainen, naureskelen kaikille tyhmillekin jutuille ja hymistelen ittekseni. Eiköhän lapsi erota eron nauravaisen ja ei-nauravaisen välillä kuin yön ja päivän.
Uuden tytön vierailu meidän arjessa sai minut tajuamaan, et tämä on oikeesti todellista. Ihan oikeasti on totta, että kahden ja puolen viikon jälkeen minä lopetan työt ja piste. Ton faktan tajuaminen oli aika pelottavaa.
Väitän että tunnen suunnilleen samaa kuin jokainen äiti tuntee jättäessään lapsensa ensimmäistä kertaa päiväkotiin, vieraiden tätien hoitoon. Valtavaa omistus-ja suojelunhalua. Mitä jos ne tädit siellä ei tiedäkään mikä toimii mun lapselle parhaiten, mikä saa hänet piristymään jos hän on surullinen, jne jne. Minä tunnen samaa "minun" lapsiani kohtaan tässä tilanteessa. Kahdeksassa kuukaudessa olen ehtinyt rakastua heihin jokaiseen, oppia tuntemaan jokaisen tavat ja luonteenpiirteet ja meille on kehittynyt oma toimiva rutiinimme. Nyt en haluaisi päästää irti siitä kaikesta, ja luovuttaa lapsiani "vieraan" käsiin niin että he joutuvat taas tottumaan uuteen ihmiseen. Niinkuin hostäitini sanoikin, pahin asia minkä uudesta tytöstä voi sanoa on se että hän ei ole minä. Mikä ei tietenkään ole reilua koska ihmisiä ei voi noin verrata. Kyllä, hän tulee todennäköisesti tekemään monet asiat hyvin eri tavalla kuin minä olen tehnyt, mutta kukaan meistä ei kuole siihen. En edes minä.
Olen kiitollinen mielettömän paljosta. Olen niin onnellinen, että sain olla au pairina juuri tälle perheelle, jossa saan vanhemmilta täydellisen taustatuen. Olen heidän ensimmäinen au pair, joten
minä en ole se joka joutuu vertailun kohteeksi. Ehkä jouduin alussa hieman kovempaan kouluun juuri siksi että olen ensimmäinen, mutta kaikki se on maksanut vaivan. Olen onnellinen päätöksestäni pysyä tässä hieman pidempään, koska tiedän että tein oikean ratkaisun. Olen kiitollinen siitä että ylipäänsä koskaan sain tilaisuuden tutustua tähän ihanaan perheeseen ja toivon että tulemme vielä tapaamaan toisiamme useasti vuosien varrella.
