Realization

Lapset kysyivät uudelta au pairilta miten hänet saa nauramaan. Kummastelivat, että kun "sä et melkein ikinä naura". Jälkeenpäin mietin, että no tottakai lapsi huomaa tuollaisen asian vaikka ite en ollut tajunnutkaan. Kai mä sitten ite olen niin nauravainen, naureskelen kaikille tyhmillekin jutuille ja hymistelen ittekseni. Eiköhän lapsi erota eron nauravaisen ja ei-nauravaisen välillä kuin yön ja päivän.

Uuden tytön vierailu meidän arjessa sai minut tajuamaan, et tämä on oikeesti todellista. Ihan oikeasti on totta, että kahden ja puolen viikon jälkeen minä lopetan työt ja piste. Ton faktan tajuaminen oli aika pelottavaa.

Väitän että tunnen suunnilleen samaa kuin jokainen äiti tuntee jättäessään lapsensa ensimmäistä kertaa päiväkotiin, vieraiden tätien hoitoon. Valtavaa omistus-ja suojelunhalua. Mitä jos ne tädit siellä ei tiedäkään mikä toimii mun lapselle parhaiten, mikä saa hänet piristymään jos hän on surullinen, jne jne. Minä tunnen samaa "minun" lapsiani kohtaan tässä tilanteessa. Kahdeksassa kuukaudessa olen ehtinyt rakastua heihin jokaiseen, oppia tuntemaan jokaisen tavat ja luonteenpiirteet ja meille on kehittynyt oma toimiva rutiinimme. Nyt en haluaisi päästää irti siitä kaikesta, ja luovuttaa lapsiani "vieraan" käsiin niin että he joutuvat taas tottumaan uuteen ihmiseen. Niinkuin hostäitini sanoikin, pahin asia minkä uudesta tytöstä voi sanoa on se että hän ei ole minä. Mikä ei tietenkään ole reilua koska ihmisiä ei voi noin verrata. Kyllä, hän tulee todennäköisesti tekemään monet asiat hyvin eri tavalla kuin minä olen tehnyt, mutta kukaan meistä ei kuole siihen. En edes minä.

Olen kiitollinen mielettömän paljosta. Olen niin onnellinen, että sain olla au pairina juuri tälle perheelle, jossa saan vanhemmilta täydellisen taustatuen. Olen heidän ensimmäinen au pair, joten minä en ole se joka joutuu vertailun kohteeksi. Ehkä jouduin alussa hieman kovempaan kouluun juuri siksi että olen ensimmäinen, mutta kaikki se on maksanut vaivan. Olen onnellinen päätöksestäni pysyä tässä hieman pidempään, koska tiedän että tein oikean ratkaisun. Olen kiitollinen siitä että ylipäänsä koskaan sain tilaisuuden tutustua tähän ihanaan perheeseen ja toivon että tulemme vielä tapaamaan toisiamme useasti vuosien varrella.

Diving

Tässä muutamat kuvat sukelluksesta. Jotain mitä jokaisen vaan tulee ite kokea, ei sitä voi kuvailla.

Cairns!

Our week in Cairns with Emmi was so much fun! Photos will tell.

We walked around the city and shops, swam on the lagoon and took suntan, drove awesome road to the waterfalls (I don't think I'm first of my family to visit there) and best of all, went to see the Great Barrier
Reef! Scuba diving and snorkling, oh my so good.

I'll get the pictures of diving later so I'll post them then.

"There's nothing that you cannot do"

See what came by the mail yesterday! Lovely surprise!

Feeling positive after an amazing weekend. Met sooo many new cool people! Lots of laughing, talking, playing, just chillin'.

When I get back home, I'm going to have to face the reality of life again. The harsh fact that without a degree and a career I'm absolutely nothing, and I'm gonna have to fight to get them. But as long as I'm here, it doesn't matter and I can just enjoy the freedom of doing absolutely no work with my brains. Aivolomaa indeed :)

But after this year I also know that I can find the fight in myself, that I will have the strenght to do a lot to get what I want (if I just knew what I want first). And I will keep going, and find the happiness, and be me.

Thoughts&Moments

I live on top of that tallest building as you all knew right?

• Ah jos muistaisinkin kirjottaa blogia sillon kun ne asiat on OIKEESTI mielessä :)

• Teini-ikä on nyt sitten ohi. Mikä muuttui? Kaksi pientä numeroa.

• Joskus tuntuu, että koko maailman huolet huolettavat minua juuri nyt. Jos aikuiseksi kasvaminen tätä meinaa, voisin ihan mielellään palata vielä siihen teini-ikään, reilu viikko takaisinpäin...

• Arki maistuu kuitenkin auringolle. Ja kipeän jalan kanssa taistelulle.

• Odotan lomaa.

• Ottaako köyhä reissaaja mieluummin oman terveytensä vakavasti vai jatkaa rahan tienaamista silläkin uhalla, että loukkaantuminen vaan pahenee? Mielipiteitä kaivataan.

Rainbow Beach & Frazer Island

Takana huikea viikonloppu! 2 yötä sateenkaarirannalla tähtitaivaan alla, yksi saarella sademetsän siimeksessä. Camping-elämää, heräilyä auringonnousuun, jonotusta saarelle, nelivetoista ajamista rannalla ja sisämaan hiekkakärrypoluilla, UPEITA maisemia, uimista, lisää ajelua, takaisin mantereelle, kuutamoinen hiekkadyynitour, and so on.

Frazer Island on myös tunnettu monista dingoistaan, niimpä mekään ei otettu kuvaa siinä ainoasta joka nähtiin koska oltiin varmoja että nähdään niitä lisää. Mutta kilpikonnia nähtiin useita, ja kissakaloja, ja lokkeja. Ja mainitsemisen arvoista oli myös se, että camping-alueella keskellä ei mitään sai dollarin lisämaksusta lämpimän suihkun! Voitte kuvitella että oltiin ilosia tyttöjä :)

Good feeling

Kevättä ilmassa, sano ainaki mun nokka ja kurkku aamupäiväisellä lenkillä. Mut mitä sitte vaikka vähän tukkoon meneeki! Aurinko paistaa edelleenki pilvettömältä taivaalta, kevyt lämmin tuulenvire puhaltelee, täydellinen päivä vähän urheilla ja nauttia ulkoilmasta! Mä niin tykkään tästä meidän terassista, vaikka satunnaisesti täytyyki jakaa se kämppisten ja kissakaverin kanssa.

7 kuukautta aurinkoenergiaa takana! Mihin tää aika kiitää. Ja kuukauden päästä minä oon jo vanha..hehe. Ja hox kaikille ihanille ihmisille, joita johdin taannoisella facebook-päivitykselläni harhaan: ei, en oo tulossa vielä syyskuussa kotiin. Kuviot vaan muuten todennäköisesti muuttuu syyskuulla, aika näyttää! Mutta niin, kyllä se 12kk reissun päällä ehtii täyttyä ennen kuin jälleen kutsuu mua Kuusamo. :)

Life is good! Työntekoki on mukavan rentoa, kun aina joutohetkinä muistaa pistäytyä naapurin papan luona teellä tai lounaalla ja juttutuokiolla. Pappa aina kertoo minulle, että sitten kun hankin poikakaverin, sillä täytyy olla rahaa niin ettei minun tarvitse huolehtia (syy, miksei hän itse ollut koskaan naimisissa = rahanpuute). Mutta kuule, minä elän 2000-luvulla ja tulen about maailman tasa-arvoisimmasta maasta, älä sinä pappa minusta huoli!

Ihan vaan joskus (joka ikinen viikonloppu) toivon että asuisin meren äärellä niin kuin vaikka Linnea. Kun biitsille on vähintään tunnin matka, lähtemisessä on oma vaivansa eikä sitä niin usein sitten viitsi tehdä. Ja onhan tässä kaupunkielämässä omat hyvät puolensa - kai? Mutta odottakaahan kun kesä tulee! Sitten kyllä asun biitsillä viikonloput, olkoon vaikka citybeach sillontällön. Biitsi kun biitsi, right? Kai mussa nyt jotain väriä pitää olla ennen kuin täältä takasi vääntäydyn.

Ps sitten kun asun täällä vakituisesti, hommaan kyllä koiran. Hyvä tekosyy viettää mahd. paljon aikaa ulkona! Lisäks pitää todennäköisesti muut vähemmän tervetulleet eläintarhan asukit kauempana.

Onneksi vain visiitillä.

<3 2010="" br="" canyon="" grand="">