NZ part 2

Beach fun!

Tietokone päätti heittää kuvat väärään järjestykseen mut pääasia et ne näkyy.

Viimeiset kaks päivää Uudessa-Seelannissa kului kiertäen muutamia biitsejä mukavassa aurinkosäässä. Yes! Kuvat varmaan kertoo enemmän.

Unohdin mainita viime postauksessa toisen kotimme Mäkkärin. Siellä vietimme aikaa joka ikinen päivä, kerran kahestikin samana päivänä, latailemassa akkuja. Kirjaimellisesti. Sitten oltiin taas valmiita jatkamaan ajelua :)

Upea Uuden-Seelannin reissu! Aucklandista Emmi lähti eriin suuntaan ja minun matkani jatkui Fijille lomailemaan. Bula täältä!

New Zealand by car part 1

Eevi, uskollinen ystävämme.

Black swan.

Leppislaatikko!

Neiti suomikesäheinä.

I didn't get in but I'm still happy.

Jokapäiväinen leipämme.

Tää ei kyllä oo tyypillistä mua?

Yöpaikan maisemat.

Bird garden.

Kaikki sanoo, että Uuden-Seelannin eteläsaari on kauniimpi kuin pohjoinen. Sen täytyy sitten olla jotain todella ainutlaatuista, kun täällä pohjoisessa on näin upeaa.
Kahden likan pikkuautoseikkailu on ollut kyllä hauskaa! Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, varsinkaan jos suunnitelmia ei ole, mutta kaikesta selvitään. Neljä ensimmäistä päivää satoi, mikä saattoi toisaalta olla ihan kivakin juttu - eipähän ollut niin kuuma ajella. Nollabudjettikin antoi omat haasteensa matkaan, mutta onnistuttiin silti löytämään ihan ilmaisia hot pooleja (ja nauttimaan niistä vesisateessa) ja kohtuuhintaisia hot springs-uimaloitakin. Maisemien katselu on myös ihan ilmaista.

Ihan joka tienmutkaan ei voinut pysähtyä kuvailemaan kaikista aah- ja ooh- huudahduksista huolimatta. Vihreää laaksoa ja kukkulaa, suomimetsiä, lumivuorta, pieniä vesiputouksia ja yksi koskikin, peltoa, merta, eläimiä joka paikassa (myös kuolleena tiellä). Joka saaren osa on oma uusi ihmeellinen maailmansa. Käykää vaikka itse katsomassa.

Ensi kerralla lisää kuvia kahdesta viimeisestä (aurinkoisesta) päivästä. Kia ora!

Sydney&Blue Mountains

Sydney Opera House.

Osa Harbour Bridgeä.

I didn't hate Sydney, but...it's too big. Ens kerralla menen kyllä kaverin kanssa!
Sydneyssä olis kyllä paljon nähtävää jos vaan jaksais vaivautua, yksin ei niin paljon jaksanut. Sydneyssä sitten viimein 11 kuukauden tauon jälkeen päätin mennä saunaan, kun kerran suomalaista sellaista oli tarjolla.
Ensimmäistä iltaa lukuunottamatta nähtävyyksien kiertely yksin meinasi käydä vähän pitkästyttäväksi.

Three sisters.

Joku tahtoi saada lähikuvaa..

Tällä tavalla mä esittelen olematonta habaani. Ihan ite kiipesin tolle kivelle!

Leura Falls.

Katoomba oli täynnä tällaisia pieniä kauniita.

Sen sijaan päivä Blue Mountainsilla oli mainio! Though it's ridiculous, that a 20-minute ferry to Manly costs almost as much as 2-hour train ride to Katoomba, Blue Mountains.
Päivä oli kaunis, aamusta melko kylmä. Aamupäivän vaeltelin itsekseni ja lounas-aikaan tapasin tämän miehen, joka lupasi käyttää minua parissa muussa kohteessa. Kyllähän mulle kyyti ja seura kelpasi :)

Sunny day.

Harbour Bridge.

The view from TowerEye.

Sydneystä takaisin Brisbaneen paluu tuntui kuin kotiinpaluulta. Mutta huomenna tämä 'koti 11kk ajan' jää taakse...

Melbourne

I like Melbourne! Ehka eniten siksi, etta se muistuttaa niin paljon Helsinkia raitiovaunuineen kaikkineen. Kulttuuria, kahviloita, kaupunkielamaa. Sittenkiko oon ihan citygirl?

Mun reissu ei alkanut ihan parhaasti, mutta onneksi Emmi tuli! Yhtena ensimmaisista kohteista kaytiin tutustumassa paikallisen sairaalan ensiapuun. Paastiin me sitten oikeitaki nahtavyyksia nakemaan, vaikka ehka eri tavalla kun oltiin ajateltu :) Parhaiten jai mieleen graffitikatu, tai kortteli, joka oli huikea. Ja kaikki kuvaushetket koska meilla oli niin hauskaa!

Suurin osa kuvista by Emmi.

New chapter

My tokens.

My kids.

Goodbyes.

There we go.

I hate saying goodbyes. But finishing work and starting my holidays has already brought many farewells on my way. It's even harder because all these people are so good to me.

Despite all the sad things, this new chapter of my life has also some very good things to offer. Like freedom, which I'm trying to enjoy as long as it lasts.

I still miss my kids and I can't wait to see them again in three weeks.